Life-Elämä. WTF?

It is so very strange to have empty house again. Sister moved out yesterday morning. In one way it is fab to have the house to myself, I can walk out of the shower naked and go to the toilet in the middle of the night naked too. But the thing is when you get used to having people in your house all the time, it is very hard to get used to the quiet once they go. I could now have a cigarette whenever I wanted and nobody would know. Today I choose not to though. I already had someone come and view the room tonight. He never stopped talking from the moment he walked in until he left. And then said he would not need a place for another month or two yet. He never asked me a single question about me , which is generally useful to see if you might work as housemates or about the house, deposit, what rules there are , what is minimum contract or such like. So I think it is safe to say he is not moving in and if he did he would drive me nuts within 45 minutes. I do have someone else coming to see the place and a friend who might like a room for few months so for now I am keeping my options open and getting used to the silence.

On todella outoa kun talo on taas tyhjä. Sisko muutti eilen aamulla poikaystävän kanssa Leedsiin. Tavallaan se on hienoa hetken aikaa kun saakin talon takaisin itselleen, voi mennä ja tulla suihkusta tai vessasta alasti mihin aikaan päivästä tahansa, mutta toisaalta on tosi vaikeaa tottua hiljaisuuteen sen jälkeen. Nyt minä voisin mennä tupakalle millon vaan ja kukaan ei olis vahtimassa. Mutta tänään en kuitenkaan aio. Olen yhä tupakoija joka valitsee vain yhden päivän kerrallaan olla savuton. Vieläkin tuntee luissaan että on tupakoija joka on vain ollut hetken lakossa. Tänä iltana kävi jo ensimmäinen ihminen katsomassa huonetta joka on vuokralla. Se mies ei lopettanut puhumista siitä hetkestä kun se astui sisälle niin kunnes se lähti, ja sitten ovesta mennessää tuumasi että ei hän kuitenkaan tarvisi huonetta vielä kuukauteen pariin. Hän ei kysynyt ainuttakaan kysymystä minusta jotta olisi voinut päätellä että sovittaisiko kämppiksiksi tai itse talosta, vuokrasta, sopimusajasta, takuumaksusta sun muista niin voimme päätellä että hänestä ei tule uutta vuokralaista. Jos tulisi niin se ajaisi mut hulluksi alta 45 minuutin. Onneksi on joku muu tulossa vielä tällä viikolla katsomaan huonetta ja kaveri Tanskasta miettii tulisiko kylään pariksi kuukaudeksi. Joten jatketaan harjoituksia ja nautitaan hiljaisuudesta vielä hetki.

I have been feeling a bit out of sorts because of something else too. Someone quite important and special to me is very, very ill and has been in hospital for 5 weeks and has lost the use of his legs and is battling very severe form of cancer. I only found out Sunday and it has totally thrown me off balance. I don't know what to think or feel. There is so much connected to this that there is much decisions to be made and things to do, but those can wait. For now I am spending lot of time sending healing in form of FreewaCER therapy and Reiki and love and hope that I will get a chance to see this person very soon as he is a little ways away. What has thrown me the most is this persons unbelievable words and attitude on the phone. He is quite literally brimming love and happiness and positivity after 5 major surgeries and chemotherapy. I am at loss what I should do and say and how to react. This also is now 2nd person in just few months who has touched my life recently that is suffering from cancer and I really hope I could do something. anything, to help. I also found out in the past 2 weeks that my auntie has gone through severe health scare and major surgery too. She is such a lovely person and I had the great privilege re-acquaint myself with her after so many years last summer and had such a great time in her and her husbands company and I just hope she is on the mend and that I get to see her soon again.

Mulla on ollut vähän pallo hukassa viime päivät muustakin syystä. Henkilö joka on tärkeä ja lähellä sydäntäni on hyvin, hyvin sairas ja on ollut sairaalassa viimeiset 5 viikkoa ja on mennettänyt kykynsä kävellä ja sairastaa hyvin vaikeaa selkärangansyöpää. Viiden vakavan leikkauksen jälkeen hän on menettänyt tunnon alavartalosta. Itse sain uutiset vasta Sunnuntaina ja se on jotenkin heittänyt minut ihan epätasapainoon. En tiedä mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Asiaan liittyy myös paljon muuta ja olisi päätösten tekemisen aika ja asioiden uudelleen miettimisen aika mutta ne saavat odottaa, juuri nyt en osaa tehdä muuta kuin lähettää FreewayCER ja Reiki hoitoa hänelle ja toivon että pääsen hänen ja vaimonsa luokseen käymään mahdollisimman pian vaikka he asuvatkin hiukan matkan päässä. Uskomattomin asia tässä on se että tämä henkilö ihan ylitse suorastaan kuohuu rakkautta, onnellisuutta ja postiivisuutta samoon kuin toinen tuntemani uskomaton ihminen joka käy samaa prosessia läpi. Toivoisin vain niin kovasti että olisi jotakin jota voisn tehdä auttaakseni, mutta olen hukassa että mitä? Sain myös hiljattain uutisia että tätini on ollut hyvin sairas ja joutunut vakavaan leikkaukseen myös. Hän on niin ihana, pirteä ihminen ja minulla oli etuoikeus tavata häntä ja hänen aviomiestään viime kesänä ja tutustua uudelleen monen vuoden jälkeen ja toivon syvältä sydämmestäni että hän tervehtyy pian ja että näen hänetkin uudelleen pian.

All this is making me think more and more how silly we are as people, we focus on the negative things that happen and moan and bitch about stuff that really is just part of life, rather than taking it for the unreal, amazing ride that it truly is with all the ups and downs in its stride. We forget to be thankful, we focus more in being resentful, jealous, depressed, tired, annoyed, angry and ungrateful. And by doing that we invite even more of those things into our lives by truckloads. I have tried so very hard to stay positive about things but when you are quitting smoking, things get to you somewhat and it has been one battle after another, sometimes number of times per hour just to try and stay at least neutral in your own mind of not quite reaching sunshine, instead of negative. But considering all the things that are going on, have been going on and the things that are, have and will be going wrong, I will try and stay happy. Life is damn short. So let's appreciate and live it. Positively!

Kaikki tämä on saanut minut ajattelemaan yhä enemmän sitä että kuinka typeriä me ihmiset joskus olemme, keskitymme negatiivisiin tapahtumiin ja valitamme ja päivittelemme niitä päivät pitkät vaikka ne negatiiviset ovat vain osa elämää kuten ne positiivisetkin asiat ja osa kokonaisuutta joka on elämän uskomaton vuoristorata. Unohdamme olla kiitollisia, keskitymme enemmän olemaan onnettomia, kiittämättömiä, mustasukkaisia, kateellisia, väsyneitä, tympääntyneitä, masentuneita, vihaisia, vittuuntuneita ja loukkaantuneita. Ja näin tekemällä tilaamme elämäämme vain lisää samoja asioita rekkakaupalla. Omalla kohdallani olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni positiivisena, mutta tupakkalakossa se ei aina ole helppoa ja jos ei onnistu olla positiivinen niin jopa neutraali on parempi kuin negatiivinen, mutta sekin haasteellista joskus kun asiat muka ottavat päälle ihan tosissaan. Mutta kaikesta meneillään olevasta , tulevasta, meneistä, vaikeista asioista ja ongelmista huolimatta yritän parhaani pitää lipun korkealla. Elämä on hemmetin lyhyt. Arvostakaamme ja eläkäämme siis sitä.

Thats all for today folks!

Eipä muuta tällä kertaa!

Yours truly, madly, positively, neutrally...

deeply.

The Miia

PS. More on the Champix dreams next time!